esittäjältä KiVAKO on yhdistänyt 11 hengen ranskan opettajan ryhmän ympäri Suomea – digijunan kyytiin on hypännyt osallistujia Oulusta, Tampereelta, Joensuusta, Lappeenrannasta, Vantaalta sekä Espoosta ja Helsingistä. Matkalla ollaan!
Tätä blogia kirjoittaessamme mieleemme palautuu elävästi syyskuinen aloitusseminaarimme. Iltapäivän aikana ranskan ryhmällemme selvisi ainakin se, kuinka heikko tilanne Molièren kielellä tällä hetkellä Suomen korkeakouluopetuksessa on. Prosessin edetessä olemme myös selvittäneet itsellemme mitä digikurssien kehittäminen – siis KiVAKO – tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita. Siis, hankkeen ei ole tarkoitus korvata jo vähentynyttä ranskan ja muiden pienten kielten kontaktikursseja eikä myöskään opettajaa. Digipedagogiikka pakottaa meidät pohtimaan monia näkökulmia ja digitaidot ja -työkalut tulevatkin siksi tarpeeseen: Miten takaamme onnistuneen verkkokommunikaation, esimerkiksi suullisia tehtäviä ajatellen?
Samalla kun digijuna kulkee vaihtaen välillä suuntaa (työskentely muistuttaa joskus paljonkin oppikirjatyöskentelyä), olemme selvittäneet jo olemassa olevan materiaalin käyttömahdollisuuksia Internetin valtamerestä ja jakaneet omaa kurssimateriaaliamme yhteiseen käyttöön. Tarkoitus ei ole keksiä pyörää uudelleen vaan kehittää jo sitä mitä olemme luoneet. Hommansa siinäkin.
Haasteita on paljon, mutta jo nyt selvää, että KiVAKOn parasta antia on verkostoituminen ja yhteistyö. Alkuhaasteiden jälkeen olemme hitsautuneet yhteen ja onnistuneet luomaan opintopolun A1-tasolta B2-tasolle jakautumalla kolmeen pienryhmään.
Ryhmämme puhemiehenä toiminut David Erent (Aalto) lähti maaliskuun alussa esittelemään KiVAKO-hanketta Valenciaan Espanjaan. Inted2019-konferenssissa David kertoi ranskan ryhmän oppimispolun kehityssuunnitelmasta. Tärkeä kysymys joka Davidille esitettiin, on jo yllä mainittu: miten otatte huomioon suulliset taidot?
Ryhmämme tämänhetkinen huolenaihe on koulutuksen tarve. Jäsenet ovat jo omatoimisesti lähteneet hankkimaan lisää digitaitoja. Sari Myréen ja Seija Mikkonen suorittivat hiljattain Cavilam Alliance Françaisen järjestämän MOOC-kurssin ranskan opettajille. David puolestaan on jakanut ryhmälle syksyisen MOOC-kurssinsa antia, jonka aiheena oli mm. yhteisöllinen oppiminen verkossa. Suvi Kotkavuori (Helsingin yliopisto) on osallistunut työpaikkansa Moodle-koulutuksiin. Toivomme, että kaikki muutkin saavat tarpeelliseksi kokemansa koulutusta lähitulevaisuudessa.
Parhaillaan Seija Mikkonen (Metropolia) on Erasmus-opettajavaihdossa Brysselissä, Belgiassa (EPHEC University College École pratiques des hautes études commerciales). Vaihto-ohjelman ohella Seija valmistaa KIVAKOa varten belgialaisten opiskelijoiden kanssa videon aiheesta ’Ranskan kieli Belgiassa ja Ranskassa’. Video ilmestyy aikanaan Digicampus-alustalle. Liisi Idrissin opettajavaihto suuntautuu Cherbourgiin, jossa hänkin aikoo kerätä tallenteita A1-kursseille. Sen elokuvallisempaa paikkaa saakin hakea…bon voyage, Liisi!
Ranskaa puhutaan viidessä eri maanosassa, ja tavoitteemme onkin, että tämä kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus näkyy verkkokursseillamme. Frankofoniasta kertovaan osuuteen haastatellaan keväällä myös kongolaistaustaista hoitotyön opiskelijaa, sillä ranskan kielellä on aivan erityinen asema Afrikan ranskankielisissä maissa – asuuhan niissä yli puolet (59 %) ranskankielisen maailman edustajista.
Lopuksi, hanke on ehtinyt poikia paljon muutakin: helmikuun alussa osa meistä pääsi maistamaan joka ranskalaiskodin herkkua nimeltä Blanquette (vatkuli…kiistelemme yhä ylevästä suomennoksestaJ) de légumes, jota meille valmisti Laurean keittiössä nuori ranskalainen tähtikokki Chloé Charles. Un grand merci, Sari Myréen, joka järjestit tapahtumalle tilat! Kun kevätlukukausi päättyy, voisimmekin taas nauttia jotain ranskalaista herkkua yhdessä, vai mitä?
David Erent, Aalto
Suvi Kotkavuori, Helsingin yliopisto
