esittäjältä Iänikuiseen muna vai kana -kysymykseen japanin kielen opiskelussa on helppo vastaus. Kaikki alkaa kanoista, nimittäin kana-tavumerkeistä, joita on kahdenlaisia, nykykielessä 46 erilaista kummassakin merkistössä. Muun kielenopiskelun ohessa untuvikko japanin opiskelija sukeltaa ensin kanaviidakkoon. Kirjoitusmerkit muodostavatkin kielen suurimman haasteen, sillä kana-tavumerkit ovat vain alkusoittoa. Sanaston ja rakenteiden ohella opiskellaan jatkuvasti myös kiinalaisperäisiä kanji–merkkejä, joita on kymmeniä tuhansia, mutta niistä 2136 kappaletta pidetään “jokapäiväisinä” merkkeinä, jotka olisi hyvä hallita. Yhdellä merkillä on japanilais- ja kiinalaisperäinen ääntämystapa, tavallisesti useampia, jotka puolestaan tulee opiskella sanakohtaisesti erikseen ulkoa.
Miksi japanin kieli on ollut monimutkaisesta kirjoitusjärjestelmästä huolimatta tasaisen suosittua jo vuosikymmenten ajan? Yksinkertainen vastaus on kielen tietynlainen hauskuus (merkistön, rakenteen ja sanaston osalta) sekä merkkien tuottama haaste, jonka monet ottavat mielellään vastaan. Lisäksi Japanin kulttuurin ja taiteen eri muodot, perinteiset ja modernit, ovat saaneet suomalaiset kiinnostuneeksi saarivaltiosta ja sen kielestä jo pitkän aikaa.
Japanin kielen suosiosta huolimatta sitä opetetaan eri oppilaitoksissa opiskelijoiden toiveita suppeampia kokonaisuuksia, eivätkä läheskään kaikki halukkaat tavallisesti mahdu kursseille. Useissa oppilaitoksissa kieltä ei voi edes opiskella, joten tarjonta ei monessa mielessä vastaa kysyntää. Onkin hienoa ja tarpeellista, että japani on mukana KiVAKO-hankkeessa, vieläpä niin, että ensimmäisen kurssimme pilotointi osuu Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlavuoteen! Hankkeen myötä minitiimimme toivookin, että kieli saadaan tarjolle oppilaitoksiin, joissa sitä ei ole aiemmin ollut tarjolla sekä toisaalta luodaan mahdollisuus järjestää rinnakkaisryhmiä oppilaitoksissa, jossa japania ennestään opetetaan. Verkkokurssista ei ole korvaamaan lähiopetusta, mutta se on merkittävä ja tarpeellinen monimuoto-opetuksen osio. Jos toteutuksessa opettaja voi olla läsnä verkossakin (kasvokkain), verkko-opetus on erinomainen parannus tilanteeseen, jossa tarjotaan ei-oota.
Lähtölaukaus ja yleisiä linjauksia
KiVAKO-hankkeessa aloitimme japanin osahankkeen kahden japanin kielen tuntiopettajan pienryhmänä, mutta ryhmäämme on tässä kuussa liittymässä vielä yksi kielen tuntiopettaja (Tytti Tuomi, Aalto-yliopisto). Toistaiseksi kahden hengen ryhmänä lähdimme liikkeelle vertailemalla menneitä ja yhä käynnissä olevia kursseja, käyttämiämme opetusmenetelmiä ja erityisesti verkkokokemuksia. Onneksi kävi nopeasti ilmi, että olemme samoilla linjoilla kaikesta keskeisestä.
Olemme hankkeen myötä toteuttamassa neljä kolmen opintopisteen kokonaisuutta (yhteensä 12 op), joista ensimmäinen pilotoidaan syksyllä 2019, ja toinen heti perään keväällä 2020. Kielen opiskelu kurssilla aloitetaan aivan alkeista, eli aiempaa osaamista ei vaadita. Olemme aloittaneet työskentelyn hahmottamalla sisällöt, jotka mahtuvat ja ovat tarpeen alkeissa kuhunkin kolmen opintopisteen kokonaisuuteen. Tuotamme hankkeessa kaiken materiaalin itse, myös koska japanin kielen oppikirjat ovat kalliita ja niitä on jopa vaikea saada käsiin suomalaisista kirjakaupoista (tilaukset tulee tehdä jopa puoli vuotta etukäteen).
Pyrimme hyödyntämään kaiken mahdollisen materiaalin, jota olemme jo tehneet aiemmille kursseillemme, ja käytämme myös materiaalia yleisesti käytettävissä olevilta hyväksi havaituilta sivustoilta. Turhan ja päällekkäisen työn välttämiseen kannattaa käyttää aikaa! Materiaalin perkaamisen ohella hiomme yhä pedagogisen käsikirjoituksen yksityiskohtia. Toimiva ja looginen rakenne on kurssin onnistumisen kannalta merkittävää niin opiskelijan kuin opettajankin näkökulmasta.
Pää pilvissä, jalat tukevasti pedagogiikassa
Monipuolisen ja toimivan kurssisisällön tuottamisen nimissä olemme tutustuneet erilaisiin työkaluihin, erityisesti H5P-työkalun tarjoamiin moninaisiin mahdollisuuksiin. Yritämme pyristellä eroon oppikirjojen luomasta raamista ja mahdollisuuksien mukaan kehittää innovatiivisia tapoja esitellä ja harjoituttaa kirjoitusmerkkejä, sanastoa ja kielioppirakenteita.
Kirjan sivuilta irtautuminen on joskus osoittautunut ongelmalliseksi, sillä järjestys ja tavat, jossa asiat esitellään tavallisimmin käytetyissä oppikirjoissa, kummittelevat mielessä. Yritämme kuitenkin pitää mahdollisuuksien mukaan silmät ja mielet avoinna, sillä mahdollisuudethan ovat tietyllä tavalla rajattomat. Tarkoituksena ei ole toki missään mielessä hylätä vanhoja hyviä käytänteitä, vaan haastaa menneisyydessä ongelmallisiksi koettuja osa-alueita uusin välinein.
Japanin osahankeryhmä on tavannut kasvokkain vasta kaksi kertaa, mutta sillä välin olemme pitäneet yhteyttä sähköisesti. Seuraava askel on alkaa systemaattisesti täyttää DigiCampukseen viimeisteltyä kurssia. Tällä hetkellä materiaalia on melko jäsentymättömänä Moodlen omalla hiekkalaatikollamme, mutta lähdemme pian poimimaan sieltä timantit päältä ja lisäämään uutta materiaalia, mm. erilaisia H5P-harjoituksia.
Osahankkeemme jäsenillä on jonkin verran kokemusta verkkokursseista jo ennestään. Pia Matilainen (Helsingin yliopiston kielikeskus) on ollut esim. verkkokurssiprojektissa (ItJaKiLa, mukana Helsingin yliopiston kielikeskus ja useat ammattikorkeakoulut) 2000-luvun alussa. Tuolloin oppimisalustat eivät vielä tukeneet japanin kieltä, joten verkkokurssit (kaksi kappaletta) toteutettiin salasanan takana tavallisilla verkkosivuilla. Moodle, johon KiVAKOnkin käytössä oleva DigiCampus-alusta pohjautuu, on ollut käytössä Helsingin yliopiston kielikeskuksen kursseilla siitä alkaen, kun oppimisalusta saatiin käyttöön yliopistolla.
Jussi Jussila (Centria-ammattikorkeakoulu) on pitänyt Centrialla useita monimuoto-opetuksena järjestettyjä japanin peruskursseja ja englannin verkkokursseja käyttäen mm. Optimaa ja Adobe Connectia. Kokemukset ovat osoittaneet monien etujen lisäksi myös verkko-opetuksen ja materiaalin ongelmia, joita nykyisen hankkeen tuotetussa materiaalissa on myös tarkoituksena ratkaista.
Verkkomuotoisen kielenopetuksen hyödyt ja solmukohdat
Opiskelijoiden kirjavat motiivit kielenopiskeluun on hyvä ottaa huomioon. Kulttuuri (vanha- ja nykykulttuuri), harrastukset, matkailu ja työ ovat itse kielen omaksumisen halun lisäksi joitakin tähänastisissa palautteissa mainittuja motiiveja. Erilaisiin tehtäviin on suhteellisen vaivatonta liittää jokin tietty aihealue tai pientä lisämateriaalia kevennykseksi. Jo alkeiden tervehdyksien ja fraasien opiskeluosioon voi lisätä tietoa esimerkiksi käytöstavoista, jotka ovat japanilaisessa yhteiskunnassa toimiessa keskeinen taito. Sen, mitä kielitaidossa vielä uupuu, voi korvata asianmukaisella käytöksellä.
Maantieteellisesti kaukainen maa on mahdollista tuoda lähelle opiskelijaa helposti nykyaikaisella oppimisalustalla. Ajankohtaisia uutisia ja tapahtumia sekä mielenkiintoisia artikkeleita ja videoita on vaivatonta lisätä Moodleen esimerkiksi niille valmiiksi varattuun paikkaan sopivan otsikon alle. Opiskelu on toisin sanoen näin mahdollista sitoa nykyhetkeen. Oppikirjojen sanasto on usein auttamattomasti vanhentunutta, mutta verkkomuotoisella kurssilla on mahdollisuus linkittää erilaisia ajankohtaisia ja kiinnostavia ilmiöitä kielen ja kulttuurin oppimista tukemaan.
Japanilaiset ja suomalaiset ovat jo pitkään olleet erityisen kiinnostuneita toistensa kulttuureista ja maista. Japanissa on esimerkiksi avautunut äskettäin Muumi-teemapuisto ja “Metsä”, jossa voi “kokea pohjoismaalaisen elämäntavan viehätystä”. Osa kylteistä ja opasteista on suomen kielellä.
Japanissa on myös jo pitkään ollut esimerkiksi monia suomen kielellä nimettyjä yrityksiä ja mm. taiteilijoiden merkkejä, ja suomalaisuus nähdään maassa usein kiinnostavana ja positiivisena asiana.
Kuten kaikille verkko-opetusta laatineille on tuttua, verkkomuoto mahdollistaa useita asioita. Koska tuotamme materiaalin itse, voimme luoda kokonaisuuksia täsmällisesti niin, että opiskelija omaksuu tietyn taidon, esimerkiksi esittäytymisen työpaikalla, opiskeluympäristössä tai harrastuspiirissä. Opiskelija voi halutessaan valita, minkä täsmätaidon hän tarvitsee aihepiirin sisältä. Oppijat omaksuvat asiat eri tavoin, joten kaikille pakollisten tehtävien lisäksi on mahdollisuus tarjota erilaisia tehtävätyyppejä, joista opiskelijat voivat valita itselle soveliaimmat vaihtoehdot.
Verkossa on mahdollisuus esitellä mm. erilaisia maisemia ja kulttuurikohteita opiskelua elävöittämään, kulkuvälineitä ja lipun ostoa käytännön tarpeisiin sekä käyttää vapaasti tarjolla olevia videopätkiä erilaisista kulttuuriaiheista (musiikki, teatteri, kuvataide, kalligrafia, elokuvat jne.) yleissivistävästi. Haasteeksi tässä muodostuu lähinnä rajaaminen, ettei materiaalia ole tarjolla liikaa, mikä saattaa harhauttaa opiskelijan pois olennaisesta. Toisaalta oppijaa voi ohjata eri poluille pakollisen rungon ohella ja tarjota valinnan vapautta opintoihin.
Haasteita muodostaa lisäksi se, että tähänastisten kurssiemme verkko-osiot, jopa kokonaiset verkkokurssit, ovat olleet kiinteästi sidoksissa johonkin oppikirjaan. Verkkomateriaalit ovat olleet käytännössä lisäosia lähiopetuksen ja kirjan ohella. Olemme vertailleet eri kursseilla eri oppilaitoksissa käytettäviä oppikirjoja ja niiden sisältöä opintopisteisiin, jotta saamme aikaan sopivan ja yhdenmukaisen kokonaisuuden.
Suullinen harjoittelu on hienoinen, yksittäinen haaste verkkomuotoisilla kursseilla, mutta DigiCampus-alustan monet työkalut vaikuttavat alustavasti tarpeeksi helppokäyttöisiltä ja monipuolisilta niin, että suullisen kielitaidon omaksuminen ja harjoittelu ei oletettavasti muodostu ongelmaksi. Lisäksi mahdollisuus lähiopetukseen tai esimerkiksi reaaliaikaisiin verkkotapaamisiin tulee korjaamaan tätä mahdollista ongelmaa kursseilla.
Työsarkaa osahankeryhmässämme ei siis lähitulevaisuudessa tule puuttumaan, mutta olemme erittäin toiveikkaita sen suhteen, että saamme aikaan helppotajuisen ja hyödyllisen kokonaisuuden pilotointiin syksyksi 2019 ja ajallaan myös sitä seuraaviin jatkokursseihin.
Japanin osahankeryhmä KiVAKO-hankkeessa
Pia Matilainen
Jussi Jussila
Tytti Tuomi (huhtikuusta lähtien)