Korealaisen populaarikulttuurin suosio on viime vuosina nostanut korean kielen opetuksen kysynnän aivan uudelle tasolle, mutta vain harvassa suomalaisessa korkeakoulussa on mahdollisuus opiskella koreaa. Kivako-projekti vastaa tähän ongelmaan ja on osaltaan tukemassa kansallisen kielivarannon kehittymistä ja alueellista tasa-arvoa.
Koreasta tulee useimmille suomalaisille ensimmäisenä mieleen varmasti Pohjois-Korea, ovathan sen edesottamukset jatkuvasti esillä mediassa. Vähemmän tunnettua on se, että Suomessakin on paljon eteläkorealaisen populaarikulttuurin harrastajia, jotka seuraavat idoliensa elämää, käyvät konserteissa ulkomaita myöten jne. He katsovat myös korealaisia draamasarjoja ja ovat paremmin perillä populaarikulttuurin uusimmista suuntauksista kuin allekirjoittanut!
Tänäkin keväänä K-pop -sensaatio BTS konsertoi Iso-Britanniassa ja Ranskassa, ja muutama opiskelijani on menossa katsomaan heitä paikan päälle. Olen huomannut, että fanitausta vaikuttaa erittäin myönteisesti opiskelumotivaatioon. Monet ovat myös kuulleet korean kieltä jo aikaisemmin eli he tietävät, miltä se kuulostaa ja omaksuvat ehkä juuri siksi ääntämyksen varsin nopeasti. Suurin osa on myös tutustunut korean kieleen erilaisten nettisivustojen kautta. Yliopiston korean alkeiskurssit täyttyvät aina niin vinhaa vauhtia, että kysyntää kielen opetukselle todella on. Siksi Kivako-projekti osui juuri sopivaan aikaan. Sen puitteissa luodaan neljä kolmen opintopisteen laajuista verkkokurssia alkeista jatkotasolle.
Korean kielen työryhmä poikkeaa muista kielistä siinä, että se ei ole ryhmä vaan yhden ihmisen vastuulla, mikä vaikuttaa työskentelyyn sekä positiivisesti että negatiivisesti. Hankaluutena on se, että ideoitaan ei voi pallotella toisten opettajien kanssa. Hyvä puoli taas on se, että on täysin vapaat kädet toteuttaa visioitaan. Olen aikoinaan itse opiskellut koreaa englanninkielisten ja koreankielisten materiaalien avulla ja miettinyt monta kertaa, että suomalaisille opiskelijoille sopisi hieman erilainen lähestymistapa esim. kielioppiin, sillä sekä suomi että korea ovat agglutinoivia kieliä. Suomalaisten on siis hieman helpompi hahmottaa korean lauserakenteita kuin esim. englantia äidinkielenään puhuvien.
Auttavastakin korean kielen taidosta on takuulla hyötyä maassa matkaillessa, sillä englannin kielellä on yhä vaikea pärjätä esim. ostoksilla ja taksissa. Pelkkä koreankielisen tervehdyksen hallitseminen saa korealaiset huokailemaan ihastuksesta ja kehumaan kielitaitoa. Verkko-opiskelumahdollisuus antaa toivottavasti entistä useammalle kipinän opiskella korean kieltä ja jatkaa myöhemmin opintoja vaikka Koreassa asti.
Taru Salminen, Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskus, Turun yliopisto